Päivitetty: 24.01.2013

Antroposofiset terapiat

Johdanto

Lääkkeiden lisäksi, jotka vaikuttavat ensisijaisesti elämän-elimistön kautta, antroposofisessa lääketieteessä käytetään monia taideterapian muotoja kuten hoitoeurytmiaa, musiikkiterapiaa, maalaus-ja muovailuterapiaa, puheterapia y.m. jotka vaikuttavat ensisijassa potilaan sielunolemuksen kautta. Myös keskustelut potilaan kanssa voivat auttaa häntä näkemään uusia puolia elämästä ja muuttamaan totunnaisia elämäntapojaan. Tällöin lääkäri toimii suoraan potilaan henkisen puolen, tietoisuuden kanssa. Eri taiteiden vaikutusta ihmisen neljään olemuspuoleen voidaan käyttää kehitettäessä harjoituksia, jotka vaikuttavat omalla tavallaan potilaan tietyissä olemuspuolten tasapainohäiriöissä. Tällaisten harjoitusten painopiste on niiden tarapeuttisessa vaikutuksessa, ei niinkään taiteellisessa lopputuloksessa. Taideterapiat eroavatkin juuri tässä suhteessa muusta taiteellisesta toiminnasta.

Terapeutit, jotka tuntevat oman taidemuotonsa ja sen terapeuttiset sovellutukset, toimivat läheisessä yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Yleensä hoito on yksilöterapiaa, mutta myös ryhmätyöskentelyä voidaan käyttää.

Hoitoeurytmia

Liikunta on ihmiselämälle niin välttämätöntä toimintaa, että sen puuttuminen vaikuttaa heti lamauttavasti. Erikoisesti terapeuttisessa mielessä vaikuttaa liikunta, joka lähtee itsestämme, omista tahdonvirikkeistämme ja jossa tuntevina ja kokevina voimme olla läsnä.

Rudolf Steiner loi 1900-luvun alkupuolella uuden taidemuodon, jossa liikkeen avulla tulkitaan sanaa tai musiikkia. Hän kehitti siitä myöhemmin terapiamuodon - hoitoeurytmian. Hoitoeurytmian motoriset harjoitukset jäljittelevät organismin tervettä toimintaa. Samanlaisia liikeprosesseja löytyy luonnosta: tiivistyvää - paisuvaa, kokoavaa - vapauttavaa, läpitunkevaa - imevää, aaltoilevaa, väräjävää tapahtumaa; liikettä, jolla on hallittu dynamiikka ja muotoava voima. Tällaisilla liikeharjoituksilla on todettu tervehdyttävä vaikutus erilaisiin sairauksiin ja kehityshäiriöihin.

Hoitoeurytmia eroaa taiteellisesta eurytmiasta samalla tavoin kuin esim. musiikki- ja maalaustaiteesta kehitetyt terapiamuodot. Hoiteurytmiaa ei tehdä ryhmässä vaan potilas tekee yksin hoitoeurytmistin kanssa harjoitusohjelmansa, joka perustuu aina asiantuntevan lääkärin tekemään diagnoosiin ja yksilöllisesti laadittuun hoitosuunnitelmaan. Hoitoeurytmia ei ole myöskään ilmaisua ulospäin, vaan eurytmisen liikkeen vaikutus suunnataan omaan olemukseen; käännytään suoraan puhuttelemaan omia elämänvoimia (eteerisiä voimia). Pyritään tavoittamaan parantaja, joka on oma eteerinen olemus ja paraneminen lähtee aina omista elämänvoimista käsin. Tämän eteerisen olemuksen voi tavoittaa vain toistamalla samoja, määrättyjä harjoituksia kerrasta toiseen. Lyhyt lepohetki on tärkeä harjoitusten jälkeen.

Hoitoeurytmiaa voidaan käyttää lääkärin apukeinona lääkkeiden ohella yleensä kaikkiin sairauksiin sekä sairauksia ennalta ehkäisevänä hoitomuotona. Ainoastaan raskausaika, akuutit tulehdukset ja kuume (useimmissa tapauksissa) ovat yleensä este hoitoeurytmian määräämiselle.

Hoitoeurytmiaa voi määrätä lääkäri, joka tuntee tämän terapian. Harjoitteluohjelma laaditaan yksilöllisesti potilaan sairauden ja erityispiirteiden mukaan. Harjoituksia ohjaa aluksi hoitoeurytmisti, joka on eurytmian peruskoulutuksen jatkoksi suorittanut hoitoeurytmiakoulun.

Suoritetun eurytmiakoulutuksen jälkeen (kesto 5 vuotta) voi erikoistuminen kestää 1,5 - 2 vuoteen. Jos koulutus joka sisältää myös käytännön harjoittelujakson eli praktiikan, suoritetaan hyväksyttävästi, saa hoitoeurytmiasta diplomin eli luvan toimia hoitoeurytmistinä (diplomin myöntää Lääketieteellinen osasto, Dornach, Sveitsi). Osa hoitoeurytmisteistä on erikoistunut myös silmänhoitoeurytmiaan.

Vuonna 1924 pitämällään säveleurytmian jatkokurssilla Rudolf Steiner korosti sitä, että musiikki, erittäinkin säveleurytmia, jossa koko ihminen muuttuu musiikiksi, on kokonaisuudessaan terapeuttista. Musiikissa piilevät parantavat voimat tulevat järkiperäisessä terapiassa aivan erikoisesti esiin. Näin olen tulee sävelhoiteurytmialla olemaan erikoisasema sairauksien hoidossa.

Suomessa on annettu hoitoeurytmiaa steinerkouluissa, hoitopedagogisissa kouluissa ja steinerpedagogisissa päiväkodeissa sekä potilaille yhteistyössä lääkärin kanssa.

Kirjallisuutta:

Baumann E: Aus der Praxis der Heileurythmie. Dornach.
Dort J: Heileurythmie mit seelenpflegebedürftigen Kindern. Arlesheim 1958.
Holtzapfel W, Siewecke H, Treichler R, Wilmar F: Arzt und Heileurythmie. Dornach 1984.
Ollilainen P: Heileurythmie in der Behandlung krebskranker Patienten. In: Treichler M (Hrsg): Der krebskranke Mensch. Stuttgart 1989.
Specht MJ, Tautz C: Heileurythmie und Medizin. Stuttgart 1986.
Steiner R: Eurythmie - Die Offenbarung der sprechenden Seele. GA 227 Dornach 1989.
Steiner R: Die Entstehung und Entwicklung der Eurythmie. GA 277A Dornach 1982.
Steiner R: Eurythmie als sichtbarer Gesang. GA 278 Dornach 1984.
Steiner R: Heileurythmie. GA 317 Dornach 1985.
Steiner R: Eurythmie als sichtbare Sprache. GA 279 Dornach 1990.

Musiikkiterapia

Musiikin peruselementtien, kuten melodian, harmonian ja rytmien kanssa työskentely antaa hyvin konkreettisen elämyksen ihmisen olemuksen kolmijäsentyneisyydestä. Jokainen musiikkia kuunnellut tietää, kuinka suuri vaikutus musiikilla on ihmisen tunteisiin. Musiikkiterapialla voidaan auttaa tiloissa, joissa minuuden järjestävä vaikutus on heikentynyt ja sielunvoimat ovat joutuneet epätasapainoon. Terapeutin työvälineinä ovat musiikin elementit, laulu ja soittimet.Terapian laadinta perustuu lääketieteellisen diagnoosin yhdessä hoitavan lääkärin antamaan näkemykseen potilaasta ja hänen tarpeistaan.

Kirjallisuutta:

Van Dijk CQ: Musiktherapie. DenHaag 1961.
Führmann M: Die Praxis des Gesanges und der geisteswissenschaftliche Gesichtspunkt. Freiburg 1959.
König K: Musiktherapie in der Heilpädagogik. In: Teirich (Hrsg): Musik in der Medizin. Stuttgart 1958.
Muche F: Die Kunsttherapie unserer Zeit. München 1980.
Nordoff P, Robbins C: Musik als Therapie für behinderte Kinder. Stuttgart 1975.
Oberkogler F: Heilende Kräfte der Musik. Geisteswissenschaftliche Aspekte zur Musiktherapie. Freiburg.1978.
Pfrogner H: Die sieben Lebensprozesse. Eine musiktherapeutische Anregung. Freiburg 1978.
Ruland H: Musik als erlebte Menschenkunde. Stuttgart-Kassel 1990.

Kuvataide- ja muovailuterapia

Maalausterapia:

Maalausterapia tarjoaa monenlaisia hoitomahdollisuuksia. Jo väreillä sinänsä on terapeuttisia vaikutuksia: punaisten, oranssin ja keltaisten värisävyjen lämpö, aktiivisuus ja laajentava laatu; sinisten ja vihreiden sävyjen viileys, passiivisuus ja kokoonvetäytyminen. Valon ja pimeyden, tarkan muodon ja vapaan mielikuvituksen väliset vastakohtaisuudet tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia erilaisiin harjoituksiin.

Veisto- ja muovailuterapia:

Veisto- ja muovailuterapia voidaan soveltaa erityisen hyvin tilanteissa, joissa sairaus ilmenee muotojen hallintaan liittyvinä ongelmina. Näitä ovat sellaiset ruumiilliset ja sielulliset sairaudet, joihin liittyy hajoamisilmiöitä, muotovoimien heikentymistä ja katoamista, esim. deformaatiotaipumukset ja myös krooniset tulehdussairaudet.

Kuvataide- ja muovailuterapia voi jo nykyään saada varsin monella paikkakunnalla Suomessa. Taideterapeuttien lukumäärä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Taideterapiakoulusta on ollut Suomessa, ainoana Pohjoismaista, vuodesta 1992 lähtien ja kestää 2,5 - 3 vuoteen, lisäksi harjoitteluaika. Monet taideterapeutit ovat hakeneet lisäkoulutusta ulkomailta, Saksasta, Englannista, Ruotsista ja Hollannista. Yleensä maalausterapiaa tehdään lääkärin lähetteellä. Yhteistyössä lääkärin kanssa maalausterapialla voidaan vaikuttaa monenlaisiin vaivoihin ja se on esimerkiksi oiva apu loppuun palaneille, masentuneille sekä muuten vain uupuneille ihmisille. Maalauksen ohella lääkäri voi antaa lähetteen myös piirustukseen ja muovailuun riippuen siitä, minkä alueen epätasapainosta on kysymys.

Kirjallisuutta:

Hauschka M: Fundamentals of artistic therapy. (A foundation work on artistc therapy, particularly painting therapy.) Rudolf Steiner Press, Forest Row, East Sussex.
Hauschka M: Zur künstlerischen Therapie, Band 1 und Band 2. Bad Boll.
von der Heide P: Zur künstlerischen Therapie Band 3. Bad Boll.
Mees-Christeller E: Kunsttherapie in der Praxis. Stuttgart 1988
Ratnowski R: Plastiken, Modelle, Skizzen, Aphorismen. Stuttgart 1979.
Türk KH, Thies J: Therapie durch künstlerisches Gestalten. Stuttgart 1986.

Äänenmuodostus terapiana

Ihminen ilmaisee puhuen ajatuksiaan ja tahtoaan. Näin hänen sielunelämänsä välittyy ulkomaailmalle. Puhumisen ihminen oppii lapsena tiedottomasti tasapainon hallinnan ja pystyyn nousemisen jälkeen tai sen yhteydessä, kuitenkin sillä edellytyksellä, että hän ympäristössään kuulee elävää ihmispuhetta. Aikuisiässä on mahdollista tarttua tietoisesti puheen voimiin ja ikään kuin toisen kerran suoristautua ja ojentautua, mutta nyt sisäisesti. Puheilmaisun harjoittelussa paneudutaan kielen omiin laatuihin; etsitään liikettä ja muotovoimia sen konsonanttisuudesta, sointia ja väriä sen vokaalisuudesta. Näin sukelletaan käsitteen tason läpi kielen alkuelementteihin.

Rudolf Steiner ja Marie Steiner-von Sivers antoivat impulssin kielen voimasta käsin lähtevälle puheilmaisulle. Rudolf Steiner ei koskaan antanut äänenmuodustus-terapiasta sellaista yhtenäistä ohjeaineistoa kuin esimerkiksi hoitoeurytmiasta. Hänen viitteensä puheen terapeuttisista vaikutuksista ovat hajallaan eri esitelmissä. Mutta puheilmaisun ammattilaiset sekä lääkärit ovat vuosikymmenien ajan tehneet hedelmällistä yhteistyötä viitteiden ja omien kokemustensa pohjalta.

Tämän työn seurauksena äänenmuodustus terapiana on useissa antroposofisissa sairaaloissa ja terapiakeskuksissa keskeisellä paikalla. Ko. äänenmuodustus ei sisällä vain ns. puhevikojen korjaamista vaan se on fyysistä terveyttä ja sisäistä tasapainoa tukevaa kokonaisvaltaista työtä.

Suomessa puheilmaisu edellämainittujen impulssien pohjalta on vasta alkuvaiheissa. Meillä on toistakymmentä äänenmuodustus-taiteilijaa, joista suuri osa on saanut koulutuksensa ja terapiakokemuksensa ulkomailla. Lisäksi meillä toimii nelivuotinen äänenmuodustus- ja draamataiteen peruskoulutus, jonka jälkeen voi kurssien ja harjoittelun kautta kouluttautua terapiatehtäviin.

Puhe on syvästi yhtä ihmisen persoonallisuuden kanssa ja sen tietoisella harjoittelulla voi muokata, vahvistaa ja syventää sielun perusvoimaa (ajatusta, tunnetta, tahtoa) ja luoda sisäistä tasapainoa aikamme hajottavia voimia vastaan.

Kirjallisuutta:

Dreher V: Studien und Übungen zur Sprachtherapie. Stuttgart 1983.
König, v.Arnim, Herberg: Sprachverständnis und Sprachbehandlung. Stuttgart 1978.
Lorentz-Poschmann A: Therapie durch Sprachgestaltung. Dornach 1981.
Lorentz-Poschmann A: die Sprachwerkzeuge und ihre Laute. Dornach 1983.
Martens MG: Rhythmen der Sprache. Dornach 1976.
Müller H: Von der heilenden Kraft des Wortes und der Rhythmen. Stuttgart 1967.
Slezak-Schindler C: Künstlerisches Sprechen im Schulalter. Stuttgart 1978.

Antroposofinen perheterapia

Siitä, kun Snellman vuonna 1844 Maamiehen Ystävä - lehdessä opasti perheitä hakemaan apua, on tapahtunut selvä muutos: perheen ongelmien selvittäminen on siirtynyt ammattimaisille perheneuvojille ja psykoterapeuteille sekä perheen kehitys on käynyt suurperheestä ydinperheen kautta moderniksi, yksilöityneeksi perhekulttuuriksi, jolla on oma tyyli. Perheen kohdalla normaaliuden mittarit ovat käyneet kyseenalaisiksi. Mielessämme olevat vanhat stereotypiat vain estävät meitä näkemästä kuinka oikeastaan jo enimmäkseen elämme. Samalla tulee eri koulukuntiin ja suuntauksiin pitäytyminen perheterapiassa vaikeaksi. Työskennellään sitten perheen tai yksityisen ihmisen kanssa, on liikuttava ennakkoluulottomasti, avoimesti ja luovasti tapauksesta ja tilanteesta toiseen.

Näen perheen "vuorovaikutuksessa olevien persoonallisuuksien ykseytenä", joka on enemmän kuin näiden persoonallisuuksien itsestään ja toisistaan ylläpitämien mielikuvien summa. Perhe on näiden ihmisten kohtalonykseys. Perheen tullessa etsimään apua ovat mielikuvat itsestä ja toisista siten vääristyneet, että elämä on tullut vaikeaksi tai mahdottomaksi. Uusien, toimivien mielikuvien yhdessä etsiminen johtaa uuteen kokemukseen toisista, ja perheenjäsenet rohkenevat olla enemmän kuin aikaisemmin. Ihmisen kohtaamisessa elää aina tietoisuus siitä, että hän on fyysisyyden lisäksi sielullis-henkinen olento. Tämä tunnelma terapiassa antaa ihmisille kokemuksen, että he ovat jotain enemmän ja kohottaa heidät hetkiseksi arkielämän yläpuolelle. Edellytyksenä on, että terapeutti ei tee terapiaa vaan on siinä. Varsinkin biografiatyössä on sitten mahdollista elämän käsittäminen laajentuneeksi syntymän ja kuoleman portin toiselle puolelle.

Rytminen hieronta

Rytmisen hieronnan perustajat ovat lääkärit Ita Wegman ja Margarethe Hauschka.

Rytmisessä hieronnassa aktiivisen ja passiivisen liikkeen vaihtelulla aikaansaadaan hengitys, sitominen ja irrotus, fyysis-eteerisen ja henkis-sielullisen välille. Ruotsalaisen hieronnan viisi perusotetta muodostavat pohjan rytmisen hieronnan otteille.

Sively (Efleurage) sisältää suuntausvoimaa nesteihmiseen. Sivelyn on oltava myös hengittävä. Vedon aikana kevyt painallus kasvaa ja loppua kohden jälleen kevenee. Liikkeen tulee olla koko ajan, erityisesti lopussa hierojan tietoisesti hallitsema. Sivelyyn kuuluvat pelkkien suorien vetojen lisäksi lämmittävät ympyrät ja lemniskaatat eli kahdeksikot.

Pusertelu (Knetung) on jo syvemmälle menevää rytmistä sykettä. Sen esikuva on planeettojen liike radoillaan ja käsi liikkuu ympyrässä kudoksella muodostaen kuin vyöryviä aaltoja. Pusertelu sisältää imevän kehotuksen. Pusertelua suoritetaan joko yhdellä kädellä tai molemmilla käsillä vuorotellen. Hyvästä, syvästä pusertelusta syntyy kuva ääreissydämen toiminnasta.

Vanutus (Walken) on molemmin käsin suoritettu ilmava puristelu raajoihin.Friktion eli hankausotteen esikuvana on pyörre ilman ja veden tai erilämpöisten ilmojen välillä. Sen pienellä syvyyteen porautuvalla spiraaliliikkeellä ja sieltä takaisin pintaan purkautuvalla spiraalilla saadaan aikaan voimakkaampaa tietoisuutta ja vahvistetaan näin hajoitustapahtumaa. Sitä käytetään kaikkialla, missä on kertymiä, esim. nivelten lähellä tai hermopisteissä.

Taputukset (Tapotemente) tehdään joko viuhkamaisesti avatuin rennoin sormin laajalti tai pistekohtaisesti. Se antaa ärsykkeen astraalikehoon ja selässä käytettynä syventää hengitystä.

Täristys (vibraatio) löystyttää kramppista astraalikehoa tai vatsaa ummetuksessa.

Hierontakäsittelyssä ei yleensä tehdä kokonaishierontaa, vaan vaihdellaan ylä- ja alaihmistä: selkä ja kädet tai jalat, vatsa, lonkat tapauskohtaisesti. Vähitellen rytmisoidaan kaikki kehon osat läpi ja yhdistetään niihin elämänvirtaa.

Öljyä käytetään hierottaessa niukasti, jottei ote lipsu tai kosketus kärsi öljykalvosta. Jollei lääkäri ole määrännyt mitään öljyä, käytetään ihotoimintaa elvyttävää öljyä. Yleensä rasvaisilla öliyillä on sellainen vaikutus, että ne liittävät koko olemustamme kiinteämmin elimistöön ja siten heikentävät kovettavia ja eristäviä maanvoimia ja näkymättömiä voimia sähkömagneettisesta kentästä. Öljy vahvistaa lämpöelintä.

Yleisesti rytminen hieronta vaikuttaa virkistävästi elämäntoimintoja edistäen sopien esim. toipumisen, anemian, heikkoustilan tai aliravitsemushäiriöiden hoitoon. Rytminen hieronta auttaa henkilöä hallitsemaan kehonsa paremmin sielullis-henkisen lävistäessä eteeris-fyysistä enemmän. Myös nesteiden virtaus voimistuu ja patoutumat häviävät tätä kautta. Unirytmi säännöllistyy olemuspuolten tasapainottuessa. Rauhastoiminnan virkistyminen antaa paremman ruokahalun ja paremman ruuansiedon. Lisäksi rytmistä hierontaa käytetään varsinaisten sairaustilojen kuten esim. astman, verenkiertohäiriöiden, päänsärkyjen, ummetuksen jne. hoitoon lääkärin ohjeiden mukaan.

Sairaanhoito ja vanhustenhoito

Antroposofiseen ihmiskuvaan perustuvaa sairaanhoitaja koulutusta järjestetään useissa Keski-Euroopan antroposofisissa sairaaloissa. Lähin koulutuspaikka on Ruotsissa, Järnassa Vidar-kiinikalla. Koulutus siellä kestää n.4kk. Koulutukseen voi hakeutua Suomessa erikoissairaanhoitajan, terveydenhoitajan, kätilön tai sairaanhoitajantutkinnon suorittanut.

Antroposofiseen erikoistumiseen sisältyy runsaasti erilaisia aiheita. Pääpaino on antroposofisen ihmiskuvan ja ihmisopin opiskelu. Oppia hankitaan kääreitä, kyvyistä , kevythieronnasta (Einreibung ), lääkkeistä, ravinnosta, elämänkaaripsykologiasta jne. Sairaalatyössä sairaanhoitaja toimii yhteistyössä lääkärien, terapeuttien, lähihoitajien sekä hoitoapulaisten kanssa, edustaen hoitotieteen korkeinta asiantuntevuutta.

Avosairaanhoidossa antroposofinen sairaanhoitaja voi tehdä esim. lääkärin määräämiä hoitoja kotikäynteinä, pitää erilaisia kotisairaanhoidon kursseja , toimia neuvojana lasten kasvua ja kehitystä koskevissa kysymyksissä jne.

Suomessa toimii ALY:n yhteydessä sairaanhoitajien jaosto. Toiminnasta saa lisätietoja soittamalla 09-7573366. Pyrimme kokoontumaan vähintään kerran vuodessa. Teemme yhteistyötä ruotsalaisen SAL järjestön kanssa , sekä kuulumme jaostona pohjoismainen antroposofiset sairaanhoitajat r.y:n

Jaostoon voi Suomessa erikoissairaanhoitajan, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, tai kätilön tutkinnon suorittanut henkilö, joka on kiinnostunut ja haluaa perehtyä antroposofiseen hoitoon.